there is a hollow in me now

paita LINDEX / housut NONE

Calvin Harris feat. Florence Welch - Sweet Nothing

Oon etääntyny niin monen läheisen ja kiinnostavan ihmisen kanssa, enkä tiedä miksi. En löydä sitä halua mennä ja pitää mahdollista ystävyyttä yllä. Mua on alkanut ujostuttamaan, enkä oo ujo. Mua hirvittää nähdä ihmisiä joita en oo nähny pitkään aikaan - mitä jos kaikki onki muuttunu. Oon koneen kotiarestissa; se on mun yhteys ulkomaailmaan. En jaksa yrittää, mut musta tuntuu että kipulääkkeet väsyttää mua paljon. Särkylääke päänsärky on tullut tutuksi, eikä mua nukuta tai nukkuminen on raskaampaa kuin yleensä.

Oon viimeset kolme päivää nähny  painajaisia. Ensin mä näin unta siitä, että tein jotain väärin ja jäin kiinni siitä. Toiseks näin unta siiä, että mun koira kuoli. Kolmanneks näin unta siitä, että mun kaveri oli tehny jotain väärin, mutta loppujen lopuks se olinki mä joka oli tehny väärin ja jouduin kärsii siitä. Kaikki ne tuntu niin todelta, että herätessäkin uskoin niiden olevan totta.
Oon varmaan nii stressaantunu, koska mulla on huomenna vielä yks koe enkä oo valmistautunu ollenkaan. Toiseks mua hermostuttaa että läpäsenkö lukiota ollenkaan, koska mulla on vielä kursseja joiden palautuksis mun pitää käyä että läpäsen ne. Kolmanneks saan raivarin heti ku äiti alkaa ehdottelee yo-mekkoja, koska en vaan suostu pitämään yllä jotain vitun silkkistä ja värikästä + tylli.

And it's not enough 

To tell me that you care, when

We both know

The words are empty air

You give me nothing

if there's a future - we want it now

ikivanhoja kuvia, sorge. en jaksa otella nassu mutasena uusia 

mulle pahin yo-koe on viimein ohitse

istuin koko pakollisen ajan tekemässä koetta ja uskon,

että se menee läpi.

toivottavasti, koska sit oisin todistanu omaavani ees jotain mutsin ruotsin supersankarikyvyistä.

viimeisenä koetuksena jäljellä on terveystiedon koe, josta mun on pakko saada vähintään C,

koska muuten saan heittää hyvästit Metropolialle ja muille sairaanhoitokouluille.

päätin valita ammattikorkean yliopiston sijaan, koska pelkään etten valmistuis yliopistosta mitenkään korkeilla arvosanoilla. plus ammatin hankkiminen kuulostaa rahaisalta ja helpommalta.

mun pitäis nyt jatkaa lukemista,

kirjat venaa pinossa sohvalla.

en vaan jaksais, haluisin pitää maanantaist pari tuntii lomaa,

mennä syömää kavereiden kaa tai kattomaan mitä niille kuuluu.

toisaalta mun pulinupissa jomottaa jonkinlainen syyllisyydentunto kun mietin hengailua

- perjantain jälkeen voin hengailla niin pitkään kun haluan, miksi uhraisin lukuaikaa nyt

mun on pakko onnistua

*kuolee*

huomenna lääkärissä päätetään meenkö leikkaukseen vai en
*sätkyttelee banaanina*