Vähän fiiliksiä viimepäiviltä. Viikon alussa valtakunnassa vallitsi jäätävän paksu sumupeite. Jostain syystä sumussa on jotain vaarallista. Se ei oo rauhoittavaa niinkuin sade, koska sateen kuulee ja sen haistaa ( absurdia en haista mitään paitsi syaniidin ). Sumun keskelle ei voi joutua, koska silloin voi eksyä. Sen keskellä ei kuule, näe tai haista mitään. Ehkä sumu oli syystä kumartuneena paikkansa ylle ( leikitään vähä aikaan ettei olla niin piinkovia realisteja ja faktannälkäisiä ). Mä en nähnyt ikkunoista muuta kuin valkoista sumua. Fiilis oli vähän niin kuin siina usva leffassa, henkeä pidätellen ootettiin että milloin ne jättimäiset kuoriaiset ilmestyy rumat naamat nälästä vääntyillen kotipihalle.
Mulla on vähän omia ongelmia nyt hengailemassa horisontissa; olin tyhmä ja luulin, että mun kapasiteetti riittää hakemaan moneen eri kouluun. Aika kuitenkin puuttui peliin, kaksi ahjoa onkin päällekkäin silleen paskasti ettei välii pääse veivaamaa . Joudun luopumaan toisesta. En oo ikinä luopunut mistään, tai kerran, mutta en sen jälkeen. Oon tottunut siihen että mulla on langat omissa käsissä, ja rakennan tien sinne minne haluan mennä, keinolla millä hyvänsä. Nyt kuitenkaan sitä mahdollisuutta ei ( vielä ) ole. Päätin valita työllistävämmän, mutta tylsemmän vaihtoehdon. Toisaalta on helpottavaa, koska en oo mikään mestari keskittymään triljoonaan asiaan samaa aikaan.
Tänään kuitenkin paistoi aurinko, oli niin lämmin. Olo oli kuin uinuvassa grillissä kekäleellä. Meitsi raidas tiikerin kanssa pitkin hiekkateitä ja nautin joka hetkestä. Olin tyhmä ja valitsin tien mikä vei mun siskon kotipihaan. Vannon että 90 % musta halus mennä ja koputtaa oveen, mutta se tyhmä ja raukkamainen kymppi vastusteli niin kovaa. Syytän Temmua, se veti niin kovaa etten ehtiny huomaamaan sun kotia ja pihaa, kunnes se vilahti ohitse. Totuus on, että seisoin sun pihan vieressä muutaman minuutin verran. Kelailin muistojen vh-ässiä ja parhaita hetkiä. Vittu, mua hävettää. Mä keksin kyllä keinon siihen, että miten me saadaan meijän yhteys toimimaan. Musta tuntuu, että asut valtameren takana, vaikka välimatkaa onkin alle kilometri.
Ahdistaa ja helpottaa. Ärsyttää silti.
Saa heittää arvauksia siitä kuka missasi Maailma Kylässä festarin kokonaan vaikka aikoi sinne kerrankin oikeasti mennä saatana :---). Vituttaa armottomasti koska rakkaita bändejä oli esiintymässä siellä, mutta pakko skarpata ja olla valveutuneempi seuraavia ulkoilmakonsertteja kohtaan ( Rock The Beach I'm coming 4 u ).
Tän nerokkaan alotuksen aka hidden donkeybridge myötä päästäänkiin aiheeseen jonka paplaamisesta en saa tarpeekseni: musiikki. Kornilta kuin kuulostaakin, en pysty kuvittelemaan elämää ilman että kuulisin edes joskus musiikkia. Mulla ei ole mitään ihmeellisiä ja satumaisia superNATURALISIA tarinoita siitä, kuinka musiikki pelasti henkeni tai mitään - sori. En todellakaan arvostele/väheksy/akdeicdsm jos jollakin sellainen tarina on takanaan, se on sun juttus.
Pikkumukulana en arvostanu musiikkia oikeen - faija rämpytti kitaraa himassa harva se päivä ja soitti jotain vitun reggaeta ( mitä rakastan nykyään fyi ) aamusta iltaan, mikä tietty aiheutti skismaa vanhempien välillä. Faija usein "pakenikin" soittamaan kitaraa autotalliin äänekkäästi jos jutut oli menny äitin kanssa solmuun. Omaan itsekin tällaisen tavan. En osaa kylläkään soittaa mitään instrumenttia, tai okei "osaan" soittaa pianoa, rumpuja ja kitaraa halutessani mutta en halua koska ei vaan oo mun juttu. Plus aina jos katoin jotain helvetin melodicaakaan nii iskä tuli heti perskärpäsenlailla hiillostamaan että SOITA SOITA.
Itse tykkään perehtyä ennemmin biiseihin, lähinnä kuunnella sanoituksia ja melodiaa tiedän erittäin taiteellista. Senpä takia hiphop/rap musiikki on yks mun all time favourite, koska siinä joutuu vaivaamaan aivosolujaan että ymmärtää varmasti mistä puhutaan ( uskokaa, se ei todellakaan ole niin suoraviivaista [ ainakaan mulle ok ] ). Oon myös huomannut olevani erittäin artistiuskovainen, eli jos tykästyn yhteenkään biisiin joltain tyypiltä = musta tulee fani, tai ainakin pystyn slammaamaan antifaneja. Valitettavasti, musiikin jokainen spektri on tuttu ja löydän kaikesta jotain mieleistä, koska jokainen niistä sopii johonkin fiilikseen.
Mua välillä ärsyttää se että ihmiset aliarvioi musiikkia ja sen vaikutusta. En varmastikkaan valehtele jos sanon, että jos ottaa selvää jonkun tyypin musiikkimausta, niin se kertoo aika paljon siitä ihmisestä. Mikä on hyvä, eiksniin ? Ei tarvii enää miettii jos onko joku vihanen jos se kuuntelee jotain "Die You Fucking Bitch" biisiä vaikka. Tosin tässä taas tulee kuvaan kaikki stereotypiat; tyypit jotka kuuntelee heavymetal musiikkia on kaikki aggressiivisia ja hiphop/rap musiikkia kuuntelevat homofoobisia.
Sit vielä yks juttu, mikä liittyy mun artistiuskovaisuuteen. Varma juttu millä mut saa hermostumaan ja vihaamaan, on se että avoimesti dissaa jotain artistia, varsinkaan jos ei oo mitään validia syytä. Sama pätee jos artistit dissaa toisiaan = vittu mitä paskaa. En jaksa luetella niitä kertoja joina oon suuttunu ku joku on haukkunu jotain artistia mitä kuuntelen argumenttinaan " se on vitun äRSYTTÄVÄ JA HUONO ". Bitch if u aint got nothing else to say, go home.
Jälleen uusi aasinsilta ! Varastin tän haasteen röyhkeästi näiden kaverusten blogista ( en kysyny ees lupaa :(((( ) koska tää sopii tähän aiheeseen !
30 biisin haaste
( kaikki biisit on grooveshark nimiseltä sivulta, ne biisit aluks lagaa mutta pitäis soida kuitenkin )
01 - Lempikappale tällä hetkellä
Biisi kertoo tytöstä joka on nyt aikuistunut - hän on nainen. Vitusti rytmiikkaa ja afrikaansfiilistä, mitä ei vois rakastaa ? Vielä parempi livenä. 02 - Kappale josta pidän vähiten 03 - Kappale joka saa minut iloiseksi
En osaa selittää, mutta mun fiilis nousee tästä biisistä älyttömästi. Jotenki kaikki instrumentit ja biisin asenne. 04 - Kappale joka saa minut surulliseksi
Kuuntelin tätä ja bändiä pahimmissa teiniaalloissa, niimpä olkoon tää mun lyhyen teinivuoden anthem. Edelleen hyvä. 05 - Kappale joka tuo mieleeni jonkun (henkilön)
Rakkaan ystäväni joka minulle tämän biisin soitti ♥. Kuukauden päästä siitä hän lähti takaisin kotiinsa Yhdysvaltoihin. Muutenkin tekee mieli aina vetää pää lasista läpi kun kuulee tän. 06 - Kappale joka tuo mieleeni paikan
Kuuntelin tätä joskus ku ajettii jonku kaupungin läpi ku oltii menos ja valot vaa välkky kaikkialla. Plus rakastan tän biisin videota. 07 - Kappale joka tuo mieleeni tietyn tapahtuman
08 - Kappale jonka sanat osaan ulkoa Kaikki Beyoncén ja Nickin biisit, try me 09 - Kappale jonka tahdissa voin tanssia
Goddamnit ku saisitte mut kiinni ku reivaan näiden tahissa himassa ku siivoon. Nää biisit sais mut voittaa kaikki jossai bätles. 10- Kappale joka saa minut nukahtamaan
11 - Kappale lempibändiltäni/-artistiltani
Kiteyttää esiintyjän olemuksen ja näyttää lyyrisesti parhaat puolet = kultaa ♥ 12 - Kappale bändiltä/artistilta jota inhoan 13 - Salainen pahe
Basic mut iha menevä, tähän samaa syssyyn menee se "super black remix" 14 - Kappale josta kukaan ei voisi kuvitella minun pitävän
En oo ikinä perustanu Justinista, mut varsinki toi "Never Say Never" on saanu mut puolustelee sitä kaikkialla ku sitä on dissattu ( " se on homo xD " yms ) 15 - Kappale joka luonnehtii minua
Ei lisättävää 16 - Kappale jota joskus rakastin, mutta nyt inhoan
No en inhoa, en ehkä tykkää yhtä paljon nykyään kun joskus. Tätä luukutettii Twilight buumin aikana nii helvetisti nii kieltäydyn kuulemasta tätä. 17 - Kappale jonka kuulen usein radiosta nigga kaikki anssi kelan luritukset goddamnit 18 - Kappale jonka toivoisin kuulevani radiosta
Ikinä en oo kuullu, varsinki nyt kesällä yöaikaan. = kultaa x 3 19 - Kappale lempialbumiltani
Goddamn them STD's 20 - Kappale jota kuuntelen, kun olen vihainen
DRAMATIC MuSIC IS MY THANG OKAY 21 - Kappale jota kuuntelen, kun olen iloinen
Kuunnelkaa nii ymmärrätte miksi 22 - Kappale jota kuuntelen, kun olen surullinen
Muistuttaa mua yhestä tyypistä jota rakastan ystävänä älyttömästi 23 - Kappale jonka tahdon soivan häissäni
Klassikko. 24 - Kappale jonka tahdon soivan hautajaisissani
25 - Kappale joka saa minut nauramaan 26 - Kappale jonka osaan soittaa jollain soittimella
Aint no niggas weeping on my graveparty. 27 - Kappale jonka toivoisin osavaani soittaa
YAs aamen ja Juudakselle kenkää, hemmetin hyvä. 28 - Kappale joka saa minut tuntemaan itseni syylliseksi
Oon syyllistyny tän biisin aikana
TANSSIMAAN SYNTISEN HYVIN
29 - Kappale lapsuudestani
Kultaa kertaa viiskyttuhatta helvetti 30 - Lempikappale viime vuonna tähän aikaan
Aww yAS. Kaverini esitteli tän mulle jotenki ohimennen ja kiitos tän biisin tutustuin konemusiikkiin perusteellisemmin.
Toivottavasti kaikki biisit latautuu jos haluutte kuunnella. Ehkä teille selvii jotai uutta musta näiden biittien myötä :---) ♥
Ai perkele arvatkaa mikä mua on viimesimmäks ärsyttäny ? Se, että ihmiset puhuu erilaisuudesta niin helvetisti. Mulle on tullu sellanen olo että erilaisuutta korostetaan niin helvetisti. En nyt tarkoita sitä,
että
koska sinä olet erilainen
olet ärsyttävä
vaan sitä että joku puhuu erilaisuudesta kuin jostain eläimestä tai ihmisryhmästä.
En pelkää olla sarvikuono.
Mä oon aina ollut niin valkoihoinen.
Vihaan sanaa erilaisuus, koska sen verukkeella saa aiheuttaa toisille harmia ja mielipahaa. Miksei voi sanoa erilaisuuden sijasta että on se mitä on,
Olen Emilia
Olen se mitä olen
Olen oma itseni
Miksei voida vaan hyväksyä että joku jolla on vaikka naamassa leima tai chihuahua pääkoristeena, toteuttaa itseään ja on vain se mitä on ja se millaiseksi on syntynyt.
Ihan ihme asiat saa mut välillä raivon partaalle. Sama juttu ku monet ihmiset sano että "homoudesta on tullut muoti-ilmiö!1" Vittu, ehkä nykyään kun on helpompi tulla esille sellaisten asioiden kanssa, yhä useampi on sillee "You know what bitches, I'm gay/bi/lesbian/wuhevah." Tiiän että kaikilla on oikeus tehä big deal mistä haluaa, ja mun tehtävä on vaan istuttaa perseeni parkettiin ja olla hiljaa, mutta eihän tää maailma pyöri jos en päästele höyryjä ees täällä.
Mun piti tehä semmonen superkattava kuvakollaasi kuvista, johon oisin muokannu semmosia tatuointeja joita haluaisin, mut - kyl te mut tiiätte - oon lazy as phuck. Sen sijaan keräilin siis ympäri nettiä weheartit google tumblr semmosia tatuointeja jotka a) on mun mieleen b) toivon mukaan ottaisin joskus !
Graafista, geometrista, symmetristä ...
Harmittaa etten löytäny parempaa kuvaa, mutta tässä nyt on joku esimerkki. En tiedä miksi, mutta tommoset selkee linjaset, yksinkertaset kuviot vaan puhuttelee mua. Ne on niin monitulkintaisia ja helposti ymmärrettäviä, että mua iha pillattaa ( huom. itkettää, lukekaa kirjoja joskus jotka oon kirjottanu )
ZOO ZOO ZOOMALIA
Eläinaiheiset tatskat on kans yks suosikki, ja näistä tiikeri on ehdottomasti se mikä on myös harkinnassa ( oon myös miettiny pelkän tiikeri-sanan leimaamista johonki pillunkannikkaan ). Toisaalta tänhetkinen parempi ½ sano että saan nyrkkikyytiä älkää innostuko jos tatuoin mitään vitun tiikereitä minnekkään joten eiköhän varata aika tatuoijalle. Jollain tavalla haluaisin kuitenkin tän toteuttaa, ehken ihan selän kokoisena, mutta jotenkin. Myös peura- ja susiaiheinen tatuointi kiinnostais.
Minimalistista symboliikkaa
Koska oon tämmönen minihemmo, joka kirjoittaa kaiken pienellä ja lukee riimuja ja rakastaa symboleja ( joista tosin en ymmärrä paskaakaan kiitos junttiuteni ), niin ois kiva alottaa mustematka jollain pienellä. Mulle tärkeitä symboleita on kyllä aika paljon, ( ja haluisin että mun tatuoinneilla ois joku tietynlainen kaava ) sijoittelusta tulis ongelma. Pitkäaikaisimmat mielessä pyörineet minisymbolithingiet ois varmaan korniikin kornimpi ankkuri ( joka symboloi toivoa jeejee ) ja lintu/linnut ( varsinki lentävät: vapaus, esteiden ylitys ... )
Floral vagina eih vittu nää otsikot Kun näin ton kuvan, minkä otin esimerkiks, oon melkeen 100 % varma että haluan jossain vaiheessa tommosen tatuoinniks. Mulle kukat on aina merkinny herkkyyttä, kykyä selviytyä vaikeista tilanteista sekä uudestisyntymistä, plus onhan ne ihan hemmetin kauniitakin vielä. Tuplaplus onhan tommonen hip tattoo ihan hemmetin seksikäs ( motivaatio pysyä kunnossa, että tatuointi pysyy kuosissa ? ). Keräis kyllä varmaan "vääränlaista" huomiota, mutta patientin läpsäyttäminen on aina optio.
Tatska-idoli: Hayley Williams
Paramoren keulatädissä kiteytyy kaikki mitä haluan mun tatuoinneilta ( ja myös ne mitkä minä haluan ksafjagr ): tyylikkyys, persoona ja näyttävyys. Hayleyn leimat on näyttäviä, mutta ei kuitenkaan mitenkään yliampuvia. Hauska yhteensattuma on, että pienenä mulla oli joku fiksaatio salamamyrskypilviin ja neidillä sattuu olemaan sellainen tatuointi itsellään ( haastan sen oikeuteen do not worry ).
Ehkä jaksan väsätä tästä jonkun oman version, ihan vaa siks että näkisin miltä näyttäisin jos mulla ois semmosia tatuointeja. Thank Jesus for kuvanmuokkaus, amen. Mun piti heti, kun täytän 18-vuotta, käydä ottamassa joku pieni tatuointi, mutta nyt oon jo 19. Millon se tatuointi tulee lehmä ???? Syy mun vitkutteluun on kaikessa säälittävyydessään se, että haluun että sillä tatuoinnilla on mulle merkitystä, koska mua ei vaan kiinnosta mennä sitten 25-vuotiaana laserilla poistelemaan persreijän vierestä mitään "TEUVO ♥" tatuointeja ( anteeks Teuvo jos luit tän ... ). Voi luoja armahtakoot mun yläaste aikasia tatskahaaveita, onneksi jäivät vain haaveiksi.
Beyoncé Schoolin' Life ( voisin listaa tähä liian monta Beyn biisii mut i aint finna do dat )
superjärkevää pukeutua kokomustaks kasari-chola-pahikseks ku ulkona on iha helvetin kuuma. pykäsin mun vanhoista kiinakarvoista emergency peruukin päähäni, koska en jaksa tehä mun päälle mitää muuta ku pistää meikkiä ( suomeksi: mua ei kiinnosta kihartaa tukkaa, laittaa pidennyksii ihmeellisesti amen ). mun alustavasti piti nähä vaa lyhyesti paria kaveria, mut se venähtiki sit kolmen tunnin sikse-sessioks. mukaa liitty muutama ylimääränen, mut mikä sen parempaa. oli kiva jutella f2f eikä jossai helvetin facebookissa.
henkilökohtainen raivo mulla onkin tänään facebook. oon ite online siellä tyyliin 24/7, eli todennäköisyys saada mut kiinni ja jutella mun kaa on 99 % ( joskus nukun niin sikeesti tai oon jossain 3G:n kantamattomissa ). kuitenkaan, kauheen moni ei mun kaa juttele siellä, tai mä oon aina se joka menee juttelee. tiedän tiedän, monet ei pidä juttelua internetissä minään. mitä jos ei nähdäkkään pitkään aikaan ? eikö kiinnosta toisten kuulumiset siltikään ? toinen on se, että kaikki on niin puisevia keskusteluissa ja tuntuu siltä ettei ketään kiinnosta.
( seksikkäästi etsin omalla nimellä varustettua biisiä
Jamie T my man I know u was thinkin' bout me )
Mun nahka on yhä aallokkoa, koska mua puistattaa ja säälittää samalla niin paljon. 下定決心寫在中國，沒有人真正知道什麼是地獄，我覺得（看看他的名字是谷歌翻譯的和平解碼器）. Oon huomannu olevani yhden kohdalla semmonen että mielelläni näätäilen jossain, mutta heti kun pelottaa niin vipellän perse roudan nipistämänä himan helmoihin vinkumaan. Piirteistä iso jota inhoan erittäin paljon, uskon kyllä että se johtuu tietynlaisesta ihmistyypistä. Mitä läheisempi ihminen, sitä helpompi olla selkärangaton niljake (?)
Sitten näihin henkimaailman uutisten Seiskan osioon: oon lähentyny mun koiran kanssa. Kuulostaa joo tosi epäilyttömältä ( ???????? ), mutta oon viettäny sen kanssa niin paljon aikaa että se on taas pikkuhiljaa ottanut nuppiinsa että taidan olla sen kouluttaja ( hoes in Petalburg watch out ). Kuvasin varmaan tunnin verran siitä videota koska se on yks vammanen uuno.
Inhoan myös sen huomaamista,
kun on ollut joskus jollekkin jotain,
mutta sitten ei olekkaan ollut ja on vapaaehtoisesti painunut vittuun.
Se tulee takaisin, ja sitten taas onkin tosi tärkeetä
Katselin tuossa ohimennen MTV kanavalla Catfish tv-sarjaa ja se herätti minussa kirjoitusboostauksen. Sarjassa järjestetään tapaamisia internet-tuttujen välille, usein kyseessä on "nettipariskuntia" eli pariskuntia jotka ovat aloittaneet suhteensa netissä ja jatkavat sitä sieltä. Ongelmia kuitenkin alkaa ilmaantua kun pariskunnan toinen osapuoli ei halua puhua puhelimessa tai tavata vapaaehtoisesti.
Iso osa näistä "catfisheistä" on tehnyt itselleen feikkiprofiilin someen, ja usein heidän antama kuva itsestään eroaa merkittävästi siitä keitä he oikeasti ovat. Esimerkiksi eräs pariskunta oli 'seurustellut' 8 kuukauden ajan, kunnes Catfish ohjelmaan osallistunut Sunny vaati tapaamista seurustelukumppaninsa, Jamisonin, kanssa. Lopputuloksena oli se että Jamison olikin oikeasti Chelsea niminen tyttö, joka oli tehnyt profiilin kostona jollekkin randomille tytölle jonka kiusauksen kohteeksi Chelsea oli joutunut. Suurin osa pariskunnista ei ole tapaamisten jälkeen tekemisissä toistensa kanssa. Sarjassa tähän asti on tainnut olla yksi pariskunta joka jatkoi seurusteluaan ja tapailuaan
Kysymys kuuluu miksi. Miksi joku teeskentelee olevansa jotain mitä ei ole ? Jokaisessa tapauksessa, kun näitä catfishejä haastatellaan jälkeenpäin motiivien toivossa, ne sanoo että niitä on joko:
a) kiusattu
b) ne ei pidä ulkonäöstään
c) niitä pelotti lähestyä henkilöä omalla naamalla
Jokainen näistä tyypeistä on oikeasti ollut ihan "tavallisen" näköisiä, mutta internetkasvoikseen he ovat valinneet semmosia heille kaukaisia kauneusihanteita.
Oikealla kuvassa on Lee joka väitti olevansa eksoottinen tanssija "Scorpio" aka Larry Drummer. Hän oli vuoden ajan yhteydessä Trina nimiseen naiseen.
Eli oman identiteetin ja ulkonäön pakeneminen antaa mahdollisuuden elää ( ainakin netissä ) elämää johon omasta mielestä ei muuten olisi mitään mahdollisuutta. Joskus kyse on pelkästä kostosta: halutaan aiheuttaa pahaa mieltä ja tehdä kiusaa tarkoituksella. Toisin sanoen nää catfish ihmiset on hukassa elämänsä kanssa. Joillakin sarjan kautta tavattu henkilö ei ole ainoa "uhri", jotkut ovat ylläpitäneet suhdettaan "uhriin" jopa 2 vuoden ajan silkassa kostomielessä.
Olen omassa internetelämässäni kohdannut muutamia kissakaloja ja olen itsekin ollut yksi heistä. Koskaan en kuitenkaan itse kissakalaillut suhdemielessä. Usein 12-vuotiaana nettinikkarina valehtelin sujuvasti ikääni ja asuinpaikkaani tuntemattomille jotka sitä kyselivät, joskus huijasin "16-vuotiaita snoukkapoikia" Prisman ovelle, enkä koskaan mennyt paikalle. Oliko käytökseni perusteltua? Siitä en tiedä - mutta hauskaa oli.
Ulkonäöstäni minun ei tarvinnut huijata kenellekkään, sillä en näyttänyt sitä kenellekkään. Messengerissä tosin vaihtelin kuvaketta milloin ketusta Megan Foxiin ja nimi vaihtui isäni sanoin "nopeammin kuin mustalaisella". En varmaankaan siis ollut mikään paatunut ja pahin kissakala netissä.
Mainitsin että olen tavannut muutamia kissakaloja, näistä kukaan ei kuitenkaan ole päässyt niin pitkälle kuin he olisivat halunneet. Parhaiten mieleeni jäi joskus eräs tyttö jonka tapasin Habbo Hotel muksuserverin kautta. Rupesimme jotain kautta juttelemaan yksityisviesteillä, mutta se tyttö oli aluksi tosi jäätävä kun juttelin hänelle. Muistan vieläkin sen habbohahmon, se oli semmonen valkoihonen ja harmaasaparotukkanen, sil oli musta t-paita ja harmaat shortsit ja sinie fliflopit :D. Hän aluksi torjui mesekaveriosoite pyntöni kun sitä kysyin. Myöhemmin juteltuamme viikkoja HH:ssa, hän lisäsi minut meseen. Siellä ystävytemme alkoi syventyä ja juttelimme lähes aina kun olin koneella. Puheenaiheemme kiertelivät henkilökohtaisista aiheista sellaisiin yleisiin. Olin tutustuessa tähän tyttöön varmaan se 13-vuotias. Jossain vaiheessa juttelu kuitenkin jäi kun mun kaveripiiri alko suurentua, mutta kun olin 15-vuotias menin juttelemaan tälle tytölle uudestaan. Se ei kuitenkaan muistanu mua enää. Huomasin myös että sen mesenimi oli vaihtunut. Aikasemmin se oli semmonen tosi laimee Storm the Lightning ja kuvana oli joku tän tyyppinen:
Nyt kuitenkin nimi oli Teemu ja kuva oli sellanen geneerinen irc-galleria otos mitä nyt ihmisillä on. Tajusin tunnistaneeni kaverini vaan meseosotteesta joka oli teme_93@hotmail.com. Tietenkin se Teemu nimi kävi yksiin sitte sähköpostin kanssa. Rupesin sitten muistuttelemaan häntä että joo mä oon se ja se habosta et etkö muista ? juteltiin sikana parivuotta sitten. Tää poika ei vieläkään tunnustanu mitää, kunnes vaivalla sain mun habbohahmon salasanan kaivettua ja löysin sen käyttäjänimen sieltä. Vasta sitten Teemu myöns että se oli kusettanu mua kovalla kädellä. Oikeessä elämässä se olikin just 18-vuotta täyttänyt "mies" eikä samanikäinen kuin mä. Syyksi se sanoi että oli halunnut kokeilla että kuinka moni uskoo että hän on tyttö ja oli kokeeksi lisännyt ihmisiä messengeriinsä.
Olin vähän järkyttynyt, mutta se vähäinenkin järkytys meni ohi aika äkkiä koska en kuitenkaan ollut niin hyvä kaveri Teemun kanssa. Kyllä se jälkeenpäin vähän kirpasee ajatella että tollalailla joku on vaan huijannut asioita, kun itse on ollu rehellinen. Tän jälkeen me ei enää puhuttu kertaakaan varmaan.
Lievempiä esimerkkejä on ollut semmoset jotka on tyyliin huijanneet nimensä tai kuvansa messengerissä, mutta tollaset asiat ei oo koskaan vaivannu mua. Oon harvoin tullu erittäin hyväks ystäväks jonkun kaa netin kautta, mutta jos oon tullu nii aika kauan molemmat on pelannu jonkun nimimerkin takana ja oikeet nimet on paljastettu vasta sitten kun ollaan kunnolla kavereita.
Oon ite internetissä liikkuessani ollu, nuorempana ainakin, tosi varovainen siitä että mitä henkilökohtasia tietoja annan muille. Varmaan ensimmäiset vuodet netissä liikuin feikki nimellä ja sukunimellä, jotka annoin jos joku niitä kysyi. Vasta varmaan 16-vuotiaana otin nimimerkiksi käyttöön oman sukunimen, Sneckin, koska aattelin ettei mulla oo mitään salattavaa. Eihän se nyt kauheen viisasta oo koska joku epätoivottu voi tunnistaa mut ja siitä voi tulla ongelmia.
En tiiä minkä takia halusin kirjottaa hullun rimpsun tästä aiheesta, internetprofiilit on vaan jotenkin kiinnostavia. Kaikki tarinat mitä niiden profiilien takana on mielenkiintosia ja ne ihmiset profiilien takana on mielenkiintosia - ne ei vaan uskalla tulla esiin.
