Hame H&M / legginsit LINDEX
Voisin vastaanottaa Nobelin-rauhanpalkinnon siitä että vääntäydyin ottamaan valokuvia saatanan surkeella kameralla ja unohdin muokata mun kävelykepin helvettiin kuvasta, way to go niggies. Näihin on siis tyytyminen.
Mua masentaa kotona istuminen. On ihan kiva viettää perheen kanssa aikaa, mutta inhoon sitä että oon niin riippuvainen niistä. Tarviin paljon apuu arkisissa asioissa esim. suihkussa käymisessä ( jomman kumman vanhemmista täytyy tukee jalkaa koska se alkaa kramppaa jos se hilluu vapaana ). En saa juurikaan mitään liikuntaa koska en jaksa kävellä kauheen pitkään ja mun kipee jalka on alkanu kaventua, koska ne lihakset on alkanu surkastua siinä. Oon yrittäny preppaa itteäni lähtemään liikkeelle tai pyytämään kavereita mun kämpille, etten joutuis olee yksin - nää yritykset on kuiteki kariutunu siihen että oon masentunu entisestään koska mun jalkaa särkee enkä pysty istumaan. Oon kaivannu myös yhtä, joka onneks on meillä käynyt nyt muutaman kerran. Sillä on loma, niin täytyyhän sen saada viilettää villinä ja vapaana ennenku koulu alkaa, mut silti :--(. Koitan olla piristyny koska tätä seniiliaikaa on jäljellä enää vaan 5 viikkoa ja sitten saan ruveta kävelemään ihan tavallisesti, mut hnngh. Pahinta tässä vammaudessa on se etten voi touhuta mun koiran kanssa yhtään mitää ja meijän välinen suhde kärsii siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti